Olen tunnistanut kaksi maailman surkeinta tulevaisuuden ennustajatyyppiä. Ensimmäinen on trendivauhko, joka kuvittelee, että ihmiset rupeavat käyttäytymään vastuullisesti ja järkevästi aina juuri ensi vuonna sekä ympäristöä että itseään kohtaan, ja joka kuvittelee että aina on tilaa rajattomasti yhä kalliimmille tuotteille.
Toinen systemaattisesti epäonnistuva visionääri on jatkuvaa taloustuhoa ennustava pessimisti, joka löytää sata syytä miksi kaikki menee pieleen. Yleensä optimistinen kohtuulliseen realismiin nojaava skenaario toteutuu.
Kumpikaan mainituista ennustamisen lajeista ei vaadi erityisiä lahjoja.
Suomen aito kesto-ongelma on se, että kaksi kolmasosaa viennistämme kohdistuu Eurooppaan, jonka osuus on ostovoimakorjatuilla hinnoilla vain 15 % maailman kulutuksesta. Kaksikymmentä vuotta sitten todettiin, että menestyäkseen isosti maailmassa pitää pystyä myymään tuotteita hinnoilla, joilla menestytään Intiassa, Kiinassa ja Afrikan maissa. Ennustajat olivat täysin oikeassa. Umpioitunut EU on myös surkea innovaattori, viime vuonna Etelä-Korea sai enemmän kansainvälisiä patentteja aikaiseksi kuin koko EU alue yhteensä. Positiivisesti ajatellen – Suomen menestys EU:n sisällä ei mahdottomia vaadi. Tuntemani kiinalainen toteaa, että hänen on helppo elää Euroopassa mukavaa keskiluokkaista elämää suorituksilla, joka ei Kiinassa riittäisi läheskään vastaavanlaiseen menestykseen työelämässä.
Paljon myönteistäkin tapahtuu. Iso onnistuminen nuorten maahanmuuttajien houkuttamisessa Suomeen pitää 20-35 -vuotiaiden väestöosuuden ilahduttavan korkealla, vaikka lapsia syntyykin Suomeen turhan vähän. Ilokseni vihdoinkin on havaittavissa myös realismia talouspoliittisessa keskustelussa siinä, että yrityssektorin suuruus määrittää aina julkisten palveluiden maksimikoon. Tarvitsemme ison asenneremontin yrityksissä tehtävän elintason mahdollistavan työn arvostuksessa. Olen kyllästynyt olemaan suu supussa vastuullisuuskyykyssä ihmisille, jotka vaativat samaan aikaan yksityissektorin supistamista ja julkisten palveluiden parantamista.
Tänä vuonna kulutuksen jakauma eri toimialojen välillä on ollut varsin aaltoilevaa, kuitenkin voittopuolisesti melko alavireistä. Elämyskulutuksen kasvu tavarakulutuksen kustannuksella taittui 2024, ja vuodelle 2025 ennustan, että isommat hankinnat vihdoin alkavat kasvaa patoutuneiden hankintatarpeiden ja madaltuneiden korkojen vuoksi. Niin kotitalouksien asunto- ja autohankinnat kuin yritysten investoinnit.
Euroopan isoissa maissa mainonta on kasvanut suhteessa ostovoiman kehittymiseen erittäin rajulla vauhdilla 2024, minkä pääkäyttövoimana on raju kilpailu markkinaosuuksista suurten yritysten kesken.
Suomessa ilokseni omien havaintojeni mukaan yhä useampi yritys hakee myös kasvun eväitä kiinnostuksen lisäämisestä omaa valikoimaansa kohtaan huomatessaan, että sekä tarjoustyrkyttämisen että hintojen nostamisen rajat ovat tulleet vastaan jo vuosi sitten.
En nyt rupea trendivauhkon tavoin suuruudenhulluna ennustamaan, että suomalaiset ryhtyvät vihdoin ensi vuonna markkinoimaan kuin ruotsalaiset ja sveitsiläiset. Muutos tapahtuu yritys kerrallaan ja vie pitkän aikaa, mutta pientä myönteistä kehitystä on tapahtunut 2024 aikana aiempaan nähden – vihdoin viimein pitkän kuivan kauden jälkeen.
Niin kauan kuin maailmansotaa ei syty, povaan suurimmaksi muutoksen veturiksi useisiin kuluttamisen alueisiin apuälyä. Jokainen sitä työssään hyödyntämään ruvennut huomaa, että paluuta siitä ei ole sen enempää kuin on ollut vuosikymmeniä sitten tietokoneiden ja matkapuhelimien kanssa. Muutos siirtyy nopeasti kotitalouksiin. Omaksumisvauhtia nopeuttaa valtavasti se, että tarvittava fyysinen työvälineistö on jo valmiina kaikkien käytössä.
Mahtavan ideoiden aarresammion tarjoaa esimerkiksi nykyihmisen irrationaali tapa käyttäytyä ja kuluttaa. Apuäly ui sisään erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin, ja puolihuomaamattomasti alkaa muuttaa toimialojen rakenteita.
Kasvun mahdollisuuksia on muutenkin kosolti auki koko ajan. Kokemukseni mukaan 75% yrityksistä junnaa paikallaan, koska ne ratkaisevat samaa väärää ongelmaa vuodesta toiseen. Löytämällä oikea ongelma ja ratkaisemalla se kasvun pato murtuu.
